Tämä oli heti ilmeistä myös hänen käytöksestään toisten lasten kanssa. Siitä hetkestä, kun hän astui osastolle hän erosi muusta ryhmästä eikä tähän tullut muutosta. Oli mahdotonta saada häntä menemään mukaan ryhmäleikkiin, mutta hän ei myöskään leikkinyt itsekseen.
Hän ei tiennyt mitä tehdä annetuilla leluilla. Esimerkiksi hän pisti ranennuspalikat suuhun ja imeskeli niitä, tai heitti ne sänkyjen alle. Ääni joka näin syntyi näytti tuottavan hänelle mielihyvää.
Ryhmä lapsipotilaita, Halifax, Nova Scotia, Kanada, vuonna 1948. Kuva Wikimedia Commons.
______________________
Verrattuna Donaldiin, (Kannerin ensimmäiseen tapaukseen, kuvailtu 1943) ‘oli haluttomuus leikkiä lasten kanssa ja tehdä mitä hänen ikäisensä lapset ovat tavallisesti kiinnostuneet tekemään’. Edelleen hän heitteli tavaroita lattialle, näyttäen ilahtuvan äänistä ne tekivät.’
---------------------------------*Aspergerin teoksen Lapsuuden 'autistinen psykopatia' käännös ja huomautukset saksasta englanniksi Uta Frith, teoksessa Autism and Asperger Syndrome, Cambridge University Press (1991). Vapaasti suomennettu ote tutkimustyötä varten.
Jatkuu...